Anna Afrikan mykistää
Matka-artikkeleja
Safari ihmisen alkulähteille
Noin 8 000 kilometriä pituutta ja leveyttä – ihmeellistä, avaraa, villiä ja vehreää, oranssia ja okraa. Afrikka mykistää kaikissa suhteissa! Jalkautuminen safarille huumaa: ilmasto tulee iholle. Luonto, eläimet ja ihmiset herkistävät muut aistit. Tunnet itsesi tutkimusmatkailijaksi ja seikkailijaksi.
Safari on käsite, tuttu lukuisista elokuvista ja kirjallisuudesta. Safari samaistetaan seikkailuihin, jännitykseen, vaaraan ja romansseihinkin. Vaikka enää ei olekaan kyse tutkimusmatkoista eikä suoranaisista vaaroista, safarin lumo ja houkutus on säilynyt – safarille joskus osallistunut ei unohda kokemusta ikinä.
Kaupankäyntiä, seikkailuja ja metsästystä
Alunperin safari – arabian kielessä matkustamista merkitsevä sana – yhdistettiin kaupankäyntiin ja kauppareitteihin. Kauppaa kävivät keskenään pääasiassa afrikkalaiset ja arabialaiset, kauppatavaroina olivat arvokkaiden esineiden ja raaka-aineiden lisäksi ihmiset. Myös eurooppalaiset tekivät kaupallisia safareita, vieras ympäristö ja oudot asukkaat koettiin kuitenkin epäilyttäviksi ja vaarallisiksi. Sen vuoksi retkikunnat pidettiin suurina ja hyvin varusteltuina: kantajia, aseistusta – ja neuvottelutaitoa sekä vaihtotavaraa, jotta matka ei tyssäisi vihamielisiin heimoihin.
Orjakauppa hiipui 1800-luvun lopulla, samalla safareiden luonne muuttui kaupparetkistä tutkimus- ja edelleen seikkailu- ja huvimatkoihin. Perustan nykyaikaisille safareille määrittelivät Afrikan luontoon ja eläimistöön erikoistuneet tutkijat kuten William John Burchell ja Thomas Ayres – he tunnistivat ja nimesivät useita eläinlajeja.
Tutkimusmatkailijoiden ja tiedemiesten vanavedessä, uusien erikoisten eläinten houkuttelemina saapuivat myös onnenonkijat ja metsästäjät. Safari-nimitys sai myös negatiivisen merkityksen: safareilta palattiin suurina sankareina eksoottiset taljat, päät ja kokonaiset villieläimet voitonmerkkeinä. Esimerkkeinä kuuluisista metsästäjistä mainitaan usein William Cornwallis Harris sekä Frederick Selous. Mainitut metsästäjät myös dokumentoivat jahtejaan ja saaliitaan sekä Afrikan villiä luontoa.
Vaikka metsästäjiä olivatkin, Harrisin ja Selousin safarit sekä luonnon ja villieläinten dokumentointi herättivät myös moraalisia ja luonnonsuojelullisia näkökulmia johtaen lopulta luonnonsuojelualueiden syntymiseen ja uhanalaisten eläinlajien suojelemiseen.
”Missä loputon ruohotasanko yhtyy taivaanrantaan, horisontti tuntuu liikkuvan. Onko se vain kuuman ilman väreilyä? Kangastus? Villieläinten vaellus? Kohta se selviää, sillä maasturimme kiitää läpi auringonpolttaman tasangon pomppien ja kolisten kohti liikkuvaa – mitä?”
”Ensin kuuluu ääni. Kuin kymmenen helikopteria lentäisi matalalla roottorit lepattaen. Vaaleanpunaisia helikoptereita?! Sitten näemme: sadat ylväät, pitkäjalkaiset flamingot kiitävät matalassa rantavedessä ja pyrkivät lentoon. Kamerat räpsyvät, auto hidastaa ja seisauttaa rannalle. Aiomme astua ulos autosta, mutta opas pysäyttää äkisti ja osoittaa mutaisesta rantavedestä nousevia pyöreitä sieraimia, ulkonevia silmiä ja pystykorvia. Virtahepoja.”
Bongaatko viisi legendaarista villieläintä?
”The Big Five” -nimitys eli viisi legendaarista villieläintä juontaa alkunsa Afrikkaan suuntautuneisiin metsästysretkiin. Viittä villieläintä, eli leopardia, leijonaa, norsua, sarvikuonoa ja puhvelia pidettiin vaarallisimpina saalistettavina ja niiden ”valloittamista” tavoiteltavana.
Tänään ”The Big Five” -nimitys elää edelleen – enää villieläimet eivät ole metsästyksen kohteina, vaan nähtävyyksinä. TEMA-safareilla sekä Keniassa että Tansaniassa sinullakin on erinomaiset mahdollisuudet nähdä villieläinlegendoja. Harvinaisin näistä on sarvikuono, joka on salametsästetty lähes sukupuuttoon.
Täysin ratkaiseva asia villieläinten pelastamiseksi sukupuutolta on ollut kansallispuistojen perustaminen ja ylläpitäminen. Kooltaan Afrikan kansallispuistot ovat valtavia – ja niin niiden pitääkin olla, jotta luonnon monimuotoisuus ja lajien kirjo säilyisi. Kansallispuistoista pidetään pääsääntöisesti hyvää huolta – niissä esimerkiksi kiertää vartijoita salametsästäjien varalta – sillä turismi on useassa Afrikan maassa yksi tärkeimmistä elinkeinoista.
Tansanian TEMA-safarilla käymme Manyarajärven, Serengetin ja Tarangiren kansallispuistoissa sekä maailmankuulussa Ngorongoron tulivuorikraaterissa. Kenian TEMA-safarilla kohteita ovat mm. Tsavo Eastin, Tsavo Westin ja Amboselin kansallispuistot.
”TEMA-matkailija, otaksun?”
Laskeutuiko ihminen puusta nykyisen Tansanian alueella? Se on hyvin mahdollista, sillä antropologit Louis ja Mary Leakey löysivät 1950-luvulla työkaluja ja lopulta apinaihmisen pääkallon, joka ajoitettiin 1,75 miljoonan vuoden ikäiseksi – vanhimmaksi löytyneeksi ihmisensukuiseksi fossiiliksi. Leakeyt antoivat löydölleen nimen Homo habilis. Löytö tehtiin Olduvain rotkosta, joka jo aikaisemmista kaivauksista tiedettiin lupaavaksi tutkimuskohteeksi.
”Kun siristän silmiäni, erotan häikäisevän kirkasta aurinkoa vasten korppikotkaparven. Elokuvista olen oppinut, että missä korppikotkat, siellä jotain syötävää – siis korppikotkille. Gnu? Seepra? Mietin mitä se voi olla, enkä oikeastaan haluaisi maastoautomme etenevän siihen suuntaan.”
”Huomaan silmäkulmastani keltaisen välähdyksen ja säpsähdän. Kuvittelin, että automme etenee hyvää vauhtia, mutta tajuan erehtyneeni – ja samalla ymmärrän, mitä tarkoittaisi, jos eläin juoksisi minua kohti lähes 100 kilometrin tuntivauhtia. Gepardi! Onneksi kohteena en kuitenkaan ole minä, kohdetta en edes erota. Gepardi jättää automme kuin seisomaan.”
Louis Leakey oli syntynyt Keniassa, Nairobin ulkopuolella, hänen vanhempansa olivat englantilaisia lähetyssaarnaajia. Louis tunsi itsensä enemmän afrikkalaiseksi kuin englantilaiseksi, hän esimerkiksi puhui paikallista kieltä yhtä sujuvasti kuin englantia. Löydettyään nuorukaisena kivisiä työkaluja Leakey kiinnostui ihmisen esihistoriasta. Antropologisten ja arkeologisten opintojen jälkeen hän aloitti kaivaukset Afrikassa. Leakeyn maine rapisi sekä särkyneen avioliiton ja uuden vaimon että arkeologisen epäonnen vuoksi – hän julkisti löydön, mutta ei pystynytkään osoittamaan löytöpaikkaa sitä uudelleen etsiessään.
Hän jatkoi kuitenkin väsymättömästi kaivauksia uuden vaimonsa Maryn kanssa. 1950-luvulla tutkimukset keskittyivät Olduvain rotkoon, josta Mary Leakey löysi apinaihmisen kallon. Löytö toi runsaasti julkisuutta – esimerkiksi The National Geographic -lehti julkaisi artikkelin Leakeyn pariskunnasta ja heidän löydöistään. Seuraavien vuosien aikana alueelta kaivettiin esiin lukuisia vastaavia fossiileja sekä työkaluja. Leakeyn pariskunnan löytöjen katsottiin osoittavan oikeaksi Charles Darwinin teorian ihmiskunnan kehityksestä apinasta ihmiseksi.
Hatari!
Unescon maailmanperintöluettelossa oleva Ngorongoron kraateri lähellä Olduvain rotkoa mykistää – kuinka jättiläismäinen onkaan ollut tulivuori, jonka kraatteri on halkaisijaltaan yli 20 kilometriä?! Ulkopuolelta kraatteri on sademetsän peittämä ja vuoristoinen, jopa yli 600 metriä syvällä sijaitseva kraatterin pohja on sen sijaan lähes tasainen. Luonnoltaan ja eläimistöltään kraatteri on vaikuttava – löytyisikö ”The Big Five” täältä?
Kraatteria on hyödynnetty myös vuonna 1962 kuvatussa, Howard Hawksin ohjaamassa ja John Waynen tähdittämässä Hatari!-elokuvassa. Tarinassa eri puolilta maailmaa kokoontunut metsästysseurue pyydystää eläimiä myydäkseen ne eläintarhoihin – kunnes seurueeseen myöhemmin liittyvä valokuvaaja tulee toisiin ajatuksiin. Elokuvan musiikista vastanneen Henry Mancinin Baby Elephant Walk -kappale nousi Hatarin ansiosta ikivihreäksi.
Safari on hengästyttänyt, täyttänyt aistit, herättänyt tunteita ja ajatuksia. Onko mahdollista, että safari herättää vaistoja ja muistoja miljoonien vuosien takaa – ajastamme ihmisen alkukodissa?
Sekä Tansanian että Kenian TEMA-safarit päättyvät Afrikan itärannikolle, valkoisten hiekkarantojen, sukellus- ja veneretkien sekä ylellisen rentoutumisen merkeissä. Tutustu TEMAn safarimatkoihin .
Lähteitä: Bartle Bull: Safari: A Chronicle of Adventure (Da Capo Press, 2006) Mm. Gemma Pitcher: Lonely Planet Africa (Lonely Planet, 2007) Eero Paloheimo: Tämä on Afrikka (WSOY 2007)
